Suomirockin kameleontti hengittää rennommin kuin koskaan

Teksti: Visa Högmander

Helmikuun loppu, vuosi 2015. Verta, pornoa ja propagandaa -levyn (1994) kaihoisa balladi Leijailtiin kaikuu loppuunmyydyssä Helsingin Nordenskiöldinkadun vanhassa jäähallissa ilmavan komeasti. Ei utuisin silmin, ei sumuisin sydämin eikä etenkään hidastetuin liikkein. Don Huonojen 25-vuotisjuhlakiertuetta varten viisaat päänsä taas yhteen lyöneet laulaja Kalle Ahola, kitaristi Kie von Hertzen, basisti Jukka Puurula ja rumpali Jussi Chydenius silminnähden nauttivat olostaan lavalla. Puhtaat lauluharmoniat menevät luihin ja ytimiin. Soitto rullaa lähes yhtä tiukasti kuin 15 vuotta sitten. Kylmiltä väreiltä ei välty varmasti yksikään jäähalliin saapunut.

Vaikutelma voimistuu viikkoa myöhemmin Turussa. Jäähallissa Hyvää yötä ja huomenta -albumin (1997) jälkeisillä isoilla festarikeikoilla niin sanotuksi viidenneksi jäseneksi kiinnitetyllä kitaristi Jarmo Saarella vahvistettua bändiä tuntui paikoin jännittävän, mutta Logomon lavalla esiintyi rentoutunein Don Huonot, mitä tämän tekstin kirjoittaja on nähnyt. Bändin suursuosiovuosina 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa lavalla nähtiin usein yhtye, joka oli piiskannut itsensä vimmattuun vireeseen, mutta joka tuntui hetkittäin esiintyvän enemmän jotain itsellensä hampaat irvessä todistellen kuin tilanteesta täysin siemauksin nauttien.

25-vuotisjuhlakiertueella on siis nähty rennoin Don Huonot ikinä. Mutta miten tähän tilanteeseen on päädytty? Otetaanpa seitsemän askelta taaksepäin.

Ensimmäinen askel: Silmänkääntötemppu (1991)

Kalle Ahola ja Jussi Chydenius perustivat George Nirvana Klubi -nimisen yhtyeen vuonna 1989. Nimen vaihduttua Don Huonoiksi basistiksi tuli Mikko Mäkelä ja kitaristiksi Joonas Pirttilä. Ennen yhtyeen esikoisalbumin julkaisua basistiksi vaihtui Jukka Puurula.

Yhtyeen debyyttilevy Silmänkääntötemppua kuvailtiin levyksi, joka "jatkaa siitä, mihin Hassisen Kone jäi Harsoinen teräs -levyllään". Musiikkilehti Soundin arvion mukaan suomirockin tulevaisuus saattoi hyvinkin olla nimessä Don Huonot.

– Treenasimme lukion ekan vuoden kesälomalla koko kesäkuun ja sitten menimme heinäkuussa studioon. Saimme levyn valmiiksi ja pidimme hirveät bileet. Seuraavana päivänä oli Black Crowesin keikka Tavastialla, se keikka, johon Guns N' Rosesin tyypit tulivat oman keikkansa jälkeen. Mulla oli lippu keikalle, mutta onnistuin hävittämään sen niissä juhlissa, Kalle Ahola muistelee nauraen.

– En muista niistä studiosessioista kauheasti. Syksyllä 1991 levy ilmestyi ja tammikuussa 1992 teimme ensimmäisen kiertueemme, pohtii Jussi Chydenius.

Bändin jäsenet osallistuivat samoihin aikoihin ylioppilaskirjoituksiin ja keikkailivat. Ensimmäisellä kiertueellaan Don Huonot kävi muun muassa Pohjanmaalla.

– Ylivieskassa miksaajamme Smoju Paju neuvoi, että keikan jälkeen ette sitten mene nakkikioskille ettekä puhu stadin slangia, Ahola naurahtaa.

– Vaasassa keikkabussi lähti omille teilleen. Olimme roudauksen jälkeen keikkapaikan keittiössä ja katsoimme ikkunasta ihmeissämme, kun bussimme valuu ohi. Olimme että hetkinen, kukahan sitä ajaa. Käsijarru oli ilmeisesti pettänyt, muistelee Jukka Puurula.

Silmänkääntötemppu oli sekoitus rockia, progea ja monta muuta. Aholan sanoitukset tulvivat erikoisia kielikuvia. Yhtye oli herättänyt kotimaan musiikkipiirien huomion.

Toinen askel: Kameleontti (1993)

Joonas Pirttilä soitti vielä Don Huonojen toisen pitkäsoiton ensimmäisellä singlellä. Pirttilä lähti kuitenkin opiskelemaan Tampereelle ja erosi yhtyeestä. Tilalle astui Kie von Hertzen.

– Kie tuli ensin väliaikaiseksi kitaristiksi. Hyrrästä tuli pieni hitti. Kameleonttia tehdessä vielä pohdittiin, että onkohan Kie nyt bändin varsinainen jäsen vai ei, Jussi Chydenius sanoo.

– Olimme tosi päämäärätietoisia ja pidimme homman pyörimässä. Tiesimme, että jos emme julkaise jotain, bändi hajoaa. Asemamme oli hyvä, Pyramid-yhtiö julkaisi kaiken mitä saimme ulos, Kalle Ahola.

Don Huonojen debyyttilevy julkaistiin samana vuonna, kun lama alkoi. Aiemmin levyjä julkaisseilla bändeillä oli paljon keikkoja, mutta laman aikana oli toisin: keikkojen saaminen oli vaikeaa. Kameleontin aikaan lama oli syvimmillään.

Silmänkääntötempun kappaleet olivat pääosin Aholan käsialaa. Kameleontilla von Hertzen otti heti osaa sävellystyöhön. Yhtyeen kakkosalbumi jatkoi esikoisen linjoilla ollen yhtä monipuolinen kattaus: sekoitus monia eri musiikkityylejä.

Hyrrän lisäksi Kaunis painajainen sai radiosoittoa. Kesällä 1993 Don Huonot teki ensimmäiset festarikeikkansa.

Kolmas askel: Verta, pornoa ja propagandaa (1994)

Kesällä 1994 julkaistiin Don Huonojen siihen asti yhteinäisin kokonaisuus, bändin synkin levy Verta, pornoa ja propagandaa. Levylle haettiin selkeää tekstillistä ja musiikillista uutta näkökulmaa.

Kissaihmiset ja Kamelianainen nousivat pikkuhiteiksi. Levyn sävellykset kreditoitiin koko yhtyeen nimiin.

– Olimme noin 22-vuotiaita, kun Verta, pornoa ja propagandaa -albumia tehtiin. Levyllä kuului paljon Kien vaikutus. Siitä syntyi, nuoria kun oltiin, jonkinlainen kilpailuasetelma. Minulla ei ollut siinä vaiheessa niin paljon ideoita, Ahola toteaa.

– Sitä oltiin aika vitun tosissaan. Jo silloin, naurahtaa Kie von Hertzen.

Albumin kappalevalinnat aiheuttivat kireyttä bändin sisällä. Jussi Chydenius muistaa Don Huonojen isoimman kriisin liittyneen aiheeseen.

– Meillä oli oikein kriisipalaveri Café Brankkarissa Brahen kentän laidalla. Se oli todellista nuorten miesten intoa. Argumentointi oli aika kiihkeätä, sanoo Chydenius.

– Soitimme levyn valmistuttua paskimman keikkamme ikinä. Munkkiniemessä. Emme ehtineet treenata biisejä ja olimme käyttäneet moniraitatekniikkaa. Lauloin niin huonosti, että Kie häipyi kahteen otteeseen lavalta, Ahola muistaa.

– Häivyin, kyllä. Silloinkin, von Hertzen lisää.

Syksyn 1994 kiertueella Don Huonot nivoutui yhteen. Bändin keikoilla kävi runsaasti yleisöä etenkin maan suurimmissa kaupungeissa.

Neljäs askel: Kaksoisolento (1995)

Don Huonojen neljäs albumi Kaksoisolento ilmestyi syksyllä 1995. Levy oli edeltäjäänsä nähden huomattavan erilainen. Verta, pornoa ja propagandaa -albumin paikoin hyvinkin aggressiivinen äänimaailma vaihtui monipuoliseen kokonaisuuteen, joka piti sisällään niin pidättelevää kuiskintaa, pehmeää akustisuutta kuin raivoisaa paahtoakin.

Kalle Aholan tekstit muuttuivat levyllä aiempaa suorapuheisemmiksi. Kolmella viimeisellä Don Huonojen albumilla laulajan tekstit olivat vielä Kaksoisolentoakin pelkistetympiä.

– Tilanne oli se, että olimme vaikkapa Peer Güntin kanssa keikalla Kouvolassa ja Twist Twist Erkinharju tuli sanomaan, että meillä on vitun kova bändi, mutta ei suomalaiset hiffaa tuollaista dadaa. Hän neuvoi pelkistämään tekstejä, Ahola muistaa.

– Kaksoisolennon jälkeen ja sitä ennenkin alkoi tapahtua pieniä asioita, joista pystyi aistimaan, että kohta tapahtuu jotain. Tuntui siltä, että alan portinvartijat alkoivat vähitellen nyökyttelemään, tyyliin, että nyt tämä bändi alkaa lunastaa odotuksia, von Hertzen pohtii.

Pinnan alla tapahtui, mutta Kaksoisolento ei kuitenkaan menestynyt kaupallisesti. Seireeni nousi pieneksi hitiksi. Bändin keikoilla käyttämät mustavalkoiset vartalomaalaukset herättivät huomiota. Suuri läpimurto oli tulossa.

Viides askel: Hyvää yötä ja huomenta (1997)

Syyskuussa 1997 julkaistiin yhtyeen viides pitkäsoitto Hyvää yötä ja huomenta. Don Huonoista tuli yksi Suomen suosituimmista bändeistä. Levyä on myyty noin 75 000 kappaletta. Albumi meni suoraan listaykköseksi ja pysyi kärkipaikalla lähes kaksi kuukautta.

Bändi otti vaikutteita konemusiikista ja mukana oli aikakauteen sopivasti trendikkäitä luuppeja. Kalle Ahola muutti levyllä sanoitustyylinsä täysin. Levyn suurin hitti oli Riidankylväjä, mutta myös albumin nimibiisi Hyvää yötä ja huomenta, Viiden tähden sekopää ja Piikkilankaa soivat paljon radioissa.

– The Prodigy oli tehnyt läpimurtonsa, U2 flirttaili konemusiikin kanssa... Se oli ajan kuva. Tuottaja Kalle Chydenius sai lauluihin mukaan uuden emootiokulman, Ahola sanoo.

– Muistan, että Kalle (Chydenius) teki Viiden tähden sekopään kanssa varmaan kaksi päivää duunia. Hän pyysi meidät studiolle kuuntelemaan versiota ja tapahtui jotain, mikä sai kaiken katoamaan. Mitään ei oltu tallennettu. Kalle mureni täysin, Jukka Puurula muistelee.

Don Huonot oli tehnyt todellisen läpimurtonsa. Yhtye esiintyi festivaalien päälavoilla eri puolilla Suomea ja keikkapaikat olivat loppuunmyytyjä.

Kuudes askel: Tähti (1999)

Keväällä 1999 Don Huonojen kuudes levy oli valmis. Bändi teki poikkeuksellisen ratkaisun tekemällä ennen albumin julkaisua täysimittaisen kiertueen. Tähti nousi ilmestyessään listojen kärkeen. Levyn singlet Tule sellaisena kuin olet, Kannibaali ja Suojelusenkeli nousivat radiohiteiksi.

– Syksyllä 1998 vetäydyimme studioon, vaikka olisimme voineet tehdä vaikka miten paljon keikkoja. Emme halunneet yleisön kyllästyvän. Tähteä äänitettiin monessa studiossa, Kalle Ahola sanoo.

Don Huonot teki aktiiviaikoinaan monia poikkeuksellisia ratkaisuja. Bändi esiintyi ennen Tähden julkaisua Jyrki-tv-ohjelmassa. Yhtye esitti ensimmäisenä siinä vaiheessa vielä julkaisemattoman levyn lähes yhdeksänminuuttisen päätöskappaleen, Don Huonojen hienoimpiin hetkiin lukeutuvan Mustaan uneen -kappaleen. Nelikko teki poikkeuksellisen ratkaisun myös kesän 1998 Ankkarockissa. Suursuosioon nousseen yhtyeen keikka alkoi Kannibaalilla, jota ei oltu julkaistu vielä missään.

Tähden jälkeen Don Huonot teki yhteis-ep:n ja -kiertueen Apulannan kanssa. Vuoden 2000 syyskuussa yhtye suunnitteli tekevänsä vielä yhden albumin. Vuonna 2001 Jussi Chydenius lähti bändistä.

– Ensimmäinen lapseni oli syntynyt ja tein Rajattoman kanssa levyä. Tuntui, että aika ei riittänyt kaikkeen. Päätös kyti vähitellen. Kesän 2001 Rantarockin jälkeen ilmoitin lähteväni. Tuntui myös siltä, että olimme saavuttaneet kaiken, rumpali muistelee.

Viimeiselle levylle ja viimeisille keikoille mukaan tuli muun muassa Ultra Brasta tuttu rumpali Antti Lehtinen.

Seitsemäs askel: Don Huonot (2002)

Don Huonojen viimeinen albumi Don Huonot julkaistiin syyskuussa 2002. Levyn tuottajaksi oli kiinnitetty Riku Mattila, mutta tämä vetäytyi projektista esituotantovaiheen jälkeen. Talvella 2002 yhtye pyysi Hiili Hiilesmaan mukaan äänityssessioihin ja hänen johdollaan aloitti äänitykset alusta. Kappaleiden rakenteet, tempot ja sovitukset tehtiin uusiksi.

Levyn ensimmäisenä singlenä julkaistiin Sydänpuu. Albumilta julkaistiin singleinä myös Merirosvoradio-, Pyhimys- ja Lentohiekkaa-kappaleet. Myös Don Huonojen viimeinen pitkäsoitto nousi listakärkeen.

– Kun olimme saavuttaneet tavallaan kaiken, homma vähän hajosi. Tuntui, että biisien sovittaminen oli vaikeaa ja ettei kukaan ollut tyytyväinen mihinkään, Kie von Hertzen muistelee kolmentoista vuoden takaisia sessioita.

– Vika levy oli ikään kuin potpuri kaikesta, mitä olimme tehneet. Se oli ennen kaikkea statement ja työvoitto. Se ei ole ehkä yhtenäisin tai legendaarisin levymme. Kukaan ei enää odottanut meiltä mitään, mutta saimme kuitenkin tehtyä sen, Jukka Puurula jatkaa.

Kalle Ahola muistelee olleensa yhtyeen lopettamispäätöksen myötä kesän 2003 keikoilla täynnä surua. Saman vuoden syksyllä yhtye lopetti uransa Helsingin Tavastia-klubilla kolmeen loppuunmyytyyn keikkaan.

Don Huonot teki kesällä 2010 muutaman festarikeikan mittaisen comebackin, mutta yhtye ei ole ollut aktiivinen vuoden 2003 jälkeen – ei ennen viime syksyä. Ylen We Want More -ohjelmaa varten yhtye levytti kaksi uutta kappaletta.

Bändin 25-vuotisjuhlakiertue jatkuu kesällä 2015 vielä muutamalla festarikeikalla, mutta nyt estradeille ei nouse hampaat irvessä ja äärivakavissaan oleva kokoonpano. Kuten todettua, lavalla nähdään rennoin Don Huonot koskaan.